Suomessa on oltu maailman kärjessä pitkään PISA-tuloksissa (Programme for International Student Assessment) Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuitenkin nähtävissä muutoksia, jotka ovat herättäneet huolta. Vaikka Suomen tulokset ovat edelleen hyviä verrattuna moniin maihin, ne eivät ole olleet yhtä huippuluokkaa kuin aiemmin.

PISA 2018 -tulokset (joista viimeisimmät tiedot saatiin) on nähtävissä, että Suomen sijoitukset ovat laskeneet aiempiin vuosiin, erityisesti lukutaidon ja matematiikan osalta. PISA 2015 -tuloksissa Suomi oli vielä kärkimaiden joukossa, mutta 2018 tulokset olivat jo heikompia.

Tieteellisessä osaamisessa Suomi on edelleen pärjännyt suhteellisen hyvin, mutta ei enää niin erinomaisesti kuin aiemmissa testeissä. Suomalaisen koulutuksen haasteena on ollut se, että vaikka keskimääräiset tulokset pysyvät hyvällä tasolla, eriarvoisuus ja oppimistulosten ero alueellisesti ja sosioekonomisesti ovat tulleet enemmän esiin.

Miksi tulokset ovat laskeneet?

• Eriarvoisuuden kasvu: Yksi tärkeimmistä syistä tulosten heikkenemiseen on ollut koulutuksen eriarvoisuuden kasvu. Erityisesti vähävaraisilla alueilla ja maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on ollut enemmän haasteita pärjätä kansainvälisissä testeissä.
• Opetuksen painotukset: Koulutusjärjestelmän painotukset ovat muuttuneet, ja perinteinen keskittyminen perusasioihin on saattanut väistyä uusien pedagogisten suuntauksien ja oppimismenetelmien taakse. Tämä voi olla osasyy, miksi tulokset eivät ole enää niin korkeita kuin ennen.
• Koulutuksen digitalisaatio: Digitaaliset työkalut ja oppimismenetelmät ovat saaneet enemmän tilaa, mutta niiden vaikutus oppimistuloksiin ei ole ollut yhtä suotuisa kuin alun perin toivottiin.

Olen myös sitä mieltä, että yksi merkittävä tekijä on suuret luokkakoot ja opetus rauhattomissa luokkatiloissa. Kouluihin tarvittaisiin paljon enemmän tukitoimia, jotta mahdollistetaan kaikille oppiminen rauhallisessa ilmapiirissä. Esitin valtuuston budjettikokouksessa joulukuussa 2024, että olisimme korvamerkinneet yhden koulunkäyntiavustajan viran kouluun, jossa opettajilta ja oppilaiden vanhemmilta on tullut palautetta rauhattomuudesta. Tämän viran poistamisen yhteydessä ei kuitenkaan ollut esitetty korvaavaa työntekijää. Tätä kirjausta ei kuitenkaan nähty tarpeellisena ja tämä nähtiin viranhaltijan operatiiviseen toimintaan puuttumisena. Olen kuitenkin huomannut päättäjänä toimiessani vuosien varrella, että vaikka asioihin on usein hyvä tahtotila, niihin ei aina pystytä tarttumaan tai ne saattavat jäädä hoitamatta, jos niitä ei ole virallisesti kirjattu tai varmistettu. Tästä syystä uskon, että on tärkeää, että tällaista tarvetta käsitellään selkeästi ja virallisesti, jotta siihen voidaan todella reagoida ja varmistaa, että tarvittava tuki saadaan perille.

Yleisesti vielä PISA-tuloksiin liittyen huomionarvoista on, että eriarvoisuuden kasvu ja opetuksen painotusten muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin. Suomi on edelleen vahva, mutta tulosten parantaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat suuria haasteita tulevaisuudessa. Ollaan siis tekemässä muutosta. Varmistetaan lapsille kunnon mahdollisuudet oppimiseen tuomalla kouluihin tarvittavat tukitoimet!